sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sunnuntaipäivän summausta

 
Päivät menevät vauhdilla ohi, taas ollaan sunnuntaissa ja  työviikko kolkuttelee ovelle. Ensi viikolla onkin luvassa jälleen uniklubia, itselläni vetovastuu ja rentoutus osio klubista. On myös alkamassa ensimmäisen harjoittelun viimeinen viikko, edessä arviointia ja seuraavan viikon harjoittelun asioiden selvittelyä. Mutta tänään vielä otetaan perheen kanssa rennommin ja nautitaan yhteisestä ajasta.
Torstai-iltana aloin valmistelemaan tämän joulun kortteja. Yritin kehitellä idean, johon lapsetkin pääsevät osallistumaan. Lauantaiaamuna käytäntö kuitenkin osoitti, että lasten hermot meinasi mennä ja ainoastaan neiti näppärä pääsi mukaan talkoisiin, hänkin suunniteltua pienemmässä roolissa, koska juuttinarun pujotteleminen reikiin sai narun päät rispaantumaan, kuten myös pikkuihmisen keskittymis- ja sietokyvyn.
 
Joulukorttiaskartelua (2)
 
Myös puutarhassa touhuilimme. Laitoin omenapuulle suojaverkon pupujussien varalle, leikkasin viinirypäleen ylimääräiset kasvustot pois ja tein tämän syksyn viimeisen ( vannomatta paras) haravoinnin. 
Illaksi olimme saaneet päivälliskutsun hyvän ystäväni luokse. Herkkuja notkuvan pöydän ääressä ja sukankudin kädessä ilta meni kuin siivillä. Lapset saivat lainalle kivat naamiaisasut; Sasu peikkopuvun ja Amélie keijukaismekon. Kuvan laitan noista metkoista asuista myöhemmin.
Tunikanikin etenee. Eilen virkkasin palat yhteen ja tänään aloin neulomaan kaulusta.
 
001
 
Huomasin vasta kokoamisen jälkeen, että ohjeessa käskettiin koota vain olkasaumat ja sen jälkeen neuloa kaulus ja hihan suut, mutta minä hätähousuna kokosin sekä olat että sivusaumat. Saa nähdä joudunko vielä purkamaan vai saanko jotenkin sumplittua hihansuut puikolle ja kudottuakin ne valmiiksi ilman peruutusvaihdetta… Suomalainen tunnetusti tekee ensin ja tutustuu ohjeisiin vasta, kun tulee tosi probleema eteen. Ja minun tapauksessa purkaa, manaa ja lupaa lukea seuraavalla kerralla ohjeet loppuun asti ennen toimintaa. Ja oikeasti seuraavalla kerralla jättää taas hätähousuna ohjeen luvun vähemmälle. Vaikka toisaalta; luovuus palkitaan toisinaan ja pääsen joskus helpommallakin, kun sovellan ohjeita omin höystein.
Tänä aamuna pikkuneiti vieraili kaverin kotona leikkimässä ja nyt taas väsyneenä itkeä tihruttaa surkeuttaan, kun ei ole mitään tekemistä. Täytynee mennä palauttamaan normaali toimintakyky tyttöselle ja katsomaan jotain murua rinnan alle ennen pihalle lähtöä.
- Katja-

1 kommentti:

oman onnen seppä kirjoitti...

Oon huomannu jotta ensin tehhään ja sitten luetaan ohjeet kun ongelmat tulee eteen, sitä niin luottaa itteensä, -osaanhan tän nyt tehä! Näin on ollut ja näin tulee aina olemaan kaikkien uusien juttujen kanssa, ainakin mulla.

Mukavaa viikon aloitusta sinne teille :)