tiistai 16. marraskuuta 2010

Peikkopoika ja keijukaistyttö

 

Sain ystävältäni pari viikkoa sitten lainaksi muksuille hänen lapsiensa vanhat rooliasut. Niissä oli vähän saumat ajan mittaan kärsineet ja eilen illalla ryhdistäydyin ja korjasin ompelukoneen päälle kertyneen vaatekasan, jossa nuo puvutkin odottivat.

001 

Kännykän kamera teki jonkin ihmeellisen valopallon tytön jalkaan, mutta muuten paras otos kuvatuista, niin ajattelin silti sen laittaa. Huomenna lapsilla on valokuvaus hoitopaikan kautta. Neiti haluaisi laittaa tuon mekon, mutta äiti ei ole innostunut asiasta. Saapa nähdä millainen vääntö asiasta vielä käydään…

Kaikille niille, jotka eivät ole töissä päiväkodissa, haluan sanoa, että kuravaate rumba siellä on paljon, paljon ärsyttävämpää mitä villeimmissä unelmissanne edes saatatte kuvitella. Olen nyt kaksi päivää pessyt ja ripustanut kuivumaan osastollisen kuravaatteet. Ainakin on tullut itselle selväksi se, että jatkossa huolehdin siitä, että kuravaatteet ovat tarpeeksi suuret, ehjät ja hyvin merkatut. En enää koskaan ikinä pitkitä isompien kokojen ostoa!

- Katja -

1 kommentti:

Kamomilla kirjoitti...

Hei!
Hui, kyllä koskettavan tarinan kerroit koirastanne. Hurja juttu että selvisi!!