sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Onnea Isi!

 

022

 

Pikkuiset odottivat jännittyneinä hetkeä, jolloin Isin saa käydä herättämässä. “Laulathan sä äiti sit isille?” Itse eivät uskaltaneet osallistua lauluuni…

007

Pientä hemmottelua eli aamiainen vuoteeseen edes kerran vuodessa.

011

Sasun korttiin oli liimattu kiiltokuva, jossa intiaaniksi pukeutunut poika tukisti tyttöä. Sasusta se oli hauskaa ja hän piti huolen, että kaikki muutkin tietävät, että hän tukistaa siinä siskoa.

012

Sasu ei ihan sisäistänyt isäinpäivän ja synttäreiden eroa, mutta pääasia pikkumiehelle taitaa olla, että jotain juhlitaan ja kakkua on tarjolla!

***

002

Edellisen postauksen tunika päälläni, kuten lupailin. Kuvanlaatu on aika surkea, mutta ajanee asiansa joten kuten. Toisaalta valaistus tuossa valkoseinäisessä tilassa tekeekin tunnelman hieman sinerväksi. Tunikan malli poikkiraitoineen ja suurine kauluksineen imartelisi ehkä hieman heikommin ravitumpaa henkilöä enemmän.

Perjantaina kävimme pienten ja esikoisen kanssa uimahallissa. Lupailin muksuille alkusyksystä, että mennään joskus, kun isosisko tulee kylään. Painostus alkoi käydä niin voimalliseksi, että oli parempi lunastaa lupauksensa. Uiminen oli muksuista mukavaa ja altaasta lähdöstä sai pitää pienimuotoisen väännön, mutta äiti voitti. Sasu oli ensi kertaa uimahallissa ja hänen kysymyksensä kanssakävijöistä sen mukaiset. Äitillä korvia kuumotti…

Nyt on viikonloppu taas kääntynyt loppusuoralle. Huomenna alkaa viikon mittainen päiväkotiharjoittelu. Eihän neljän lapsen äiti harjoittelematta osaa terveitä lapsia hoitaa!? Pitäisi viitsiä tutustua kirjallisiin tehtäviin, joita harjoitteluun liittyy, että tietää mihin kiinnittää huomiotansa. Ja kai tuonne uloskin täytyisi nenänsä pistää…?

-Katja-

1 kommentti:

oman onnen seppä kirjoitti...

Oi miten ihana isänpäivän avaus teillä ollut :)

Tunikahan on todella ihanan näköinen,, ja kantaja hoikka kuin pajun vitsa, sopii todella hyvin Sinulle tuo vaate :)