torstai 28. lokakuuta 2010

Tapahtumarikas viikko

Tällä viikolla on taas tapahtunut ja nähnyt vaikka mitä. Harjoittelu alkoi ja mielenkiintoista on sinänsä ollut. Olen tehnyt 75-vuotiaille ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä ja muistitestejä sen tiimoilta, hoitanut haavaa, antanut vitamiinipistoksia, ottanut verikoetta, mitannut verenpaineita ja pulssia, jakanut lääkkeitä, tilastoinut ja kirjannut jne. Ensimmäistä verikoetta jännitin hiukan, koska ainut verikoe ennen tätä oli koulussa opiskelutoverilta ottamani näyte ensimmäisenä opiskeluvuotena. Neulan pistäminen meni hyvin. Kun neulan sai ottaa pois, alkoi kädet vapista, mutta näyte oli onneksi jo putkessa siinä vaiheessa. (Kanyloinnissa on aina sama, kun pitkästä aikaa pääsee tekemään, niin eka kerta jännittää ihan mahdottomasti.)

Näin ja kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni lasiorkesteria ja kanteleen soittoa kahdella viulun jousella. Otin lasin soitosta kuvankin, mutta en saanut lupaa julkaista tuota kuvaa, joten voitte vain kuvitella toistakymmentä erilaista juomalasia rivissä ja ne soivat kauniisti yhteen. Orkesterin jäsenistä toinen soitti näitä laseja ja toinen neljää laakeaa astiaa. He antoivat näytteen taidoistaan "Sä kasvoit neito kaunoinen" ja "Osta sä poika se kukkuva kello" kappaleiden tahtiin. 

Olen koulun puitteissa mukana ryhmässä, joka vetää nuorille uniklubia. Ensimmäinen tapaaminen oli keskiviikkona. Kahden viikon päästä on toinen kerta ja silloin olen itse päävastuussa illan vetämisestä ja  aiheena tuolloin on rentoutus. 

Tänä iltana oli lukiolaiseni vanhempain ilta. Tunsin itseni huijatuksi, koska en nähnyt kutsua itse ja menin paikalle, kuten minulle aika ilmoitettiin. Aluksi olikin vanhempainyhdistyksen järjestäytymiskokous ja istuin siellä täysin turhaan, koska aika ei yksinkertaisesti riitä siihen toimintaan. Kokouksia on nimittäin noin kerta kuukaudessa, että se siitä. Tapasin ja kämmensin myös tämän lukiolaistytön poikaystävän vanhemmat ensi kertaa.

Lapsetkin joutuivat varahoitopaikkaan ja ovat nyt ainakin vielä koko ensiviikon päiväkodissa. Se tietää minulle paljon kävelemistä, koska kävelen töissä asiakaskäynneille ja haen heidät kävellen 1,5 km päästä. No, ei ainakaan tarvitse illalla lähteä erikseen lenkille. 


Ja jos ylimääräistä puhtia vielä jäisi, voisi sen sulatella tällä "isäinpäivälahjalla". En ole ehtinyt pyörää vielä testaamaan, kun alkuviikolla tuntui, että flunssa painaa päälle, mutta nyt alkaa olo olla normaali, joten ehkä jo viikonloppuna pääsen spinningiä kokeilemaan monen vuoden tauon jälkeen.

Viikonloppua odotellessa

-Katja-



4 kommenttia:

oman onnen seppä kirjoitti...

Hyvä Katja, siitä se lähtee, ensimmäinen verikoe otettu, sen jälkeen se sujuu kun tanssi vaan. Olispas ollut kiva nähdä se lasiorkesteri, ehkä joskus jossain..
Mulla se kämmentäminen on vielä eessä päin, en ole vielä tavannut esikon tyttöystiksen vanhempia, tunnen heidät kyllä kun ovat saman kylän asukkaita.
Tuommonen pyörä se talvella olla pitäs kun ei tavallisella uskalla ajaa, oon muutaman kerran muksahtanu nurin pyörällä niin on siitä jääny pelko. Pyörä seisoo varastossa ja oottaa kevättä.
Mukavaa viikonloppua ja halloweenia ja muistetaan kääntää kellot talvi aikaan :D

Katja kirjoitti...

Tuo talviaika tulee aina vähän yllättäin... Mutta: koska nyt saa nukkua tunnin pidenpään; niin mies ei päästä sitä vahingossakaan ohi... Hänen mielestään se tarkoittaa myös sitä, että voi valvoa pari tuntia pidempään. Yritin sanoa, että siirto on vain yhden tunnin...

Riitta kirjoitti...

Kiva kun kävit vierailulla uusi lukijani :)
Vau mikä pyörä! Oliko toivelahja ?
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle !

Katja kirjoitti...

Pyörä on ollut todella toivottu juttu ja pitkään jo hankintalistalla, kun aikapula, rahapula ja välillä saamattomuuskin on tahtonut estää tuon paremman puoliskon kuntosalilla käynnin. Nyt ei ole mitään tekosyytä olla tekemättä edes jotain kuntonsa eteen, kun sen voi tehdä telkkarin vieressä kivuttomasti. Eikä kesälläkään siitepölyt estä pyöräilyä...