sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sunnuntaitunnelmia

Latasin koneelle uuden kirjoitusohjelman ja ajattelin vähän testailla miten se toimii. En mitään ihan kirjavaa tilkkutäkkiä kirjoituksistani halua, mutta jotain erilaisia juttuja ja vaihtelua haluaisin kokeilla kirjoitusten ulkoasussa. Ainakin uusia fontteja on mukava saada käyttöön. Näyttää kuitenkin siltä, että ohjelmassa on jokin “häikkä”, kun kuvan alle jättää kummallisen raidan harmaata, jos vaihdan kehykset kuvaan. Että saapa nähdä tuleeko käytettyä koko ohjelmaa, jos ei homma pelitä ilman atk-tukea.  (Kyseinen tuki oli yhtä ymmällään asiasta kuin minäkin. )
***
Meidän pikkuneiti yökyläili viime yönä hoitokaverillaan ja nuorimies sai jakamatonta huomiota täällä kotona. Oli ihanan rauhaisaa, kun nämä kaksi eivät otelleet koko ajan ja joka asiasta. Sasu viihtyi hyvin omissa leikeissään yksinkin, kun toinen ei ollut komentamassa ja päälle päsmäröimässä.

Heijastuksia
Kävimme pojan kanssa lauantai-illan iltakävelyllä, kun päiväsydän vierähti ilman ulkoilua. Kovin mustaa, synkkää ja märkää ulkona oli ja heijastinliivi paikallaan, että ei jää pieni mies autoilijoilta huomaamatta. Kotiin tullessa oli oven takana kolme kappaletta Halloweenin juhlijoita kyselemässä: “Karkki vai kepponen?”  Taisi olla kyseinen poppoo viime vuonnakin samalla asialla. Itse en ole noteerannut koko "juhlaa" millään lailla ennen enkä nytkään, mutta saapa nähdä joko ensi vuonna lapset osaavat vaatia tähän korjausta…
***
Tänään neitokaisen kotiutuminen otti hieman koville. Mikä siinä onkin, että aina ollaan niin ärhäköitä, kun kotiin palataan kyläreissulta?
Muistan tosin tuon saman ilmiön jo omasta lapsuudestani. Äitini hermoili kanssani, kun “kotiinpaluukrapula” oli aina yhtä kova. Jos oikein rehellinen olen, niin taidan välillä vieläkin potea tuota samaa krapulaa. Jotenkin sitä aina odottaa, että täällä kotona olisi tapahtunut jokin ihme poissa ollessani, paikat olisivat siivotut tai jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa ja mukavasti yllättävää olisi vastassa. Kun kaikki on kuten ennenkin, tai pahimmassa tapauksessa vielä enemmän sekaisin ja sotkussa, ylittyy ärsytyskynnys, raivotar minussa nousee pintaan ja kiukuttelen lähes samalla lailla kuin oma jälkikasvuni.

Kellotkin tuli siirrettyä taas tämän syksyn osalta. Kivasti yksikin tunti lisäaikaa tuntuu päivän ohjelmassa. Ainakin täällä on aika raukea ja leppoinen olotila, eikä kukaan kiirehdi mitään eikä minnekään. Taidan itse lähteä tästä harjoittelemaan intialaista päähierontaa puolison päänahkaan. Valitteli kovaa päänsärkyä ja minun täytyisi harjoitella sitä uniklubin rentoutustunnille, että ei tarvitse koko ajan paperista luntata. Onneksi vanhoista opinnoista on vielä jäljellä jonkin lainen “tatzi” hierontaan sinänsä, mutta paljon uutta ihmeellistä asiaan tuo tämä intialaisuus…
- Katja -

2 kommenttia:

oman onnen seppä kirjoitti...

Jos ohjelmasi on writer, niin siinä saapi varjon pois kuvan alta näin: Kun kuva on ohjelmassa ja reunoilla on pienet valkoiset neliöt, elikkä kuva on muokkaustilassa niin yläpalkin valikossa näkyy, Kuvatyökalut>Muotoile ja kuvanreunat valikosta klikkaat pientä mustaa kolmioo, aukee valikko jossa on yhdeksän erilaista kuvan reunatyyliä. Valitse niistä joku. Ensimmäisen rivin keskimmäisessä ei ole reunoja. Kuva näköjään aina aukee ohjelmaan tuon varjon kera.

Katja kirjoitti...

Sain lopulta varjon pois, kun kävin blogin omassa muotoilutyökalussa ottamassa kehyksien reunuksien värit veke. Kehysten vaihtaminen Writerissa ei auttanu mitään, eikä muutkaan säädöt. Mut kiitti kuitenkii... Kerrankin keksin itse ratkaisun!