perjantai 1. lokakuuta 2010

Esseen kirjoitusta ja syysaurinkon hellimistä

Eilen aamulla oli yrittäjyys-verkkokurssin aloitus tunnit. Ei siellä koulussa kannattaisi käydä kääntymässäkää, kun aina pukkaa monta kirjallista tehtävää päällensä. Opettajan nuiva käytös ei yhtään auttanut asiaa. Välillä ihan tosissani mietin, että mistä näitä opettajia meille revitään. Ilmeisesti meille kelpuutetaan ne, jotka eivät muualle pääse? Opettaja, jota emme olleet ikinä ennen tavanneet, ei edes vaivautunut esittelemään itseään, vaan aloitti heti uhkailun siitä, miten numeroa pudottaa se ja se. "Toiset tekevät nämä tehtävät hyvinkin nopeassa tahdissa, toiset tahkoavat niitä vielä ensi syksynäkin. Ja fb:ssä vietettyä aikaa ei voi laskea tehtävien tekoajaksi." Kiva, kun meitä pidetään aikuisina...

Tänään aamulla oli puolen tunnin pikapyräys koululle. Tosin erinomaisen epäselvän viestinnänopettajamme takia siinä ei ollut yhtään minuttia liian vähää. Kirpparilla kävin selvimässä pöydän ja muutaman vaatteen nappasin neitiä varten kainaloon. Punnitse ja säästä oli seuraava etappi. Hain sieltä jogurttihedelmiä ja cashewpähkinöitä. Jogurttihedelmät ovat mukavia naposteltavia ja vievät aika helposti makean nälän karkin korvikkeena. Cashewpähkinöillä puolestaan tasapainottaa jouhevasti päivän hyvät rasvat kohdilleen. 

Kotona kirjoitin aineen "Olisiko minusta sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi?" Enpä usko, mutta vannomatta paras ja tämä lause täytyi sitten "tiivistää" n. yhden A4 mittaiseksi. Entisenä yrittäjänä ei ylipäätään päätoiminen yrittäminen kiinnosta, mutta jossain mielen sopukoissa pieni haiku johonkin kädentaitoihin ja sisustukseen liittyvään sivutoimiseen juttuun välillä vielä tuntuu kummittelevan. Onneksi haiku on niin minimaalinen, ettei se häiritse normaalia elämää...

Perjantaipäivän kunniaksi hain ipanat jo kolmelta hoidosta. Koska kaipasin itsekin raitista ilmaa kirjoitusrupeaman jälkeen, menimme käymään Vanajaveden rannassa, muutaman sadan metrin päästä kotoa. 


Molskis ja loiskis, kepit ja kivet jorpakkoon!


Aurinko lämmitti vielä mukavasti, eikä tuuli tuntunut kylmältä.

Tuossa penkillä istuessa ja katsoessa lasten intoa, ilman minkäänlaista kiukuttelua, tuli sisälle mukavan lämmin tunne. Kyllä elämä on välillä niin ihanaa!



Jopa surenkorennot vielä ilakoivat ja lentelivät, vaikka ollaan jo lokakuussa ja viime yönä oli aika tuju pakkanen. Ainakin oletan niidenkin katoavan pakkasten myötä.


Muksuista oli hauska juoksennella "tikapuilla"ja ihmetellä sieniä. Sasun mielestä lähes kaikki olivat "myrkyllisiä pääkässieniä". 


Nuorimies oli, hoitotädin suosiollisella avustuksella, toissapäivänä hoidossa pakertanut sieniä kotiin tuomisiksi. Välillä ne nököttävät nätisti jossain, välillä niitä sataa taivaalta. Ehjiä sentään vielä ovat.

Nyt täällä rokataan Frööbeleiden tahdissa ja samalla musisoidaan omilla soittimilla säestykseksi. Tänään on DVD-kielto. Se napsahti eilen tottelemattomuudesta levyjen käsittelyssä. Hyvin tuota tekemistä näyttää ilmankin löytyvän, vaikka neiti epäilikin asiaa kovasti. 

Sivanuut soronoo, eli pillit pussiin ja mukaan menoon. Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat...

- Katja -







1 kommentti:

Maaka kirjoitti...

olis voinut olla mun postaus kuvien suhteen: laituri ja sudenkorento ja sitten tuo askarreltu sieni! :D