keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Vaikea päätös

Periaatteessa viime viikolla alkoi opiskelu tämän syksyn osalta. Alkanut on sivuaineopintoja, eli ryhmästä ne, jotka kyseisen sivuaineen ovat valinneet, ovat koulussa ja toisilla ei muita tunteja samaan aikaan ole. Olin ensimmäisenä päivänä paikalla tarkoituksenani lukea tämä kokonaisuus ylimääräisenä aineena. Harjoittelua en aineesta olisi voinut tehdäkään, koska koulu kustantaa vain yhden sivuaineen harjoittelun opiskelijoille.  (Varsinaisen harjoiteltavan sivuaineeni teoriaopinnot suoritin jo viime keväänä ja harjoittelen sen vasta viimeisenä keväänä eli 2012.) Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi lukujärjestyksen ja samalla opettaja kertoi kurssiin kuuluvista tehtävistä. Työ- ja tuntimäärä tuntui todella suurelta ja jäin tunnin jälkeen miettimään, että onko mitään järkeä vetää itseään niin tiukille.

Viikon pähkäilyn jälkeen eilen illalla tein omalta kannaltani vaikean ja raskaan päätöksen jättää tämä ylimääräinen aine opiskelematta. Täydellisyyden tavoittelijana tunnen tekeväni jotain väärää, kun en sinnittele hampaat irvessä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että joskus on oltava itselleen armollinen. Nyt minulle jää enemmän aikaa keskittyä opinnäytetyöni aloittamiseen ja töissä käymiseen. 

Tunnen itseni ja tiedän, että en voi kuitenkaan tehdä ainetta ns. vasemmalla kädellä, vaan panostaisin siihen kuitenkin täysillä ja väkisinkin jokin osa-alue kärsii, jos haalii liikaa hommia itselleen. Kävin sitten tänään koululla kertomassa aineen opettajalle päätoksestäni ja hoitelemassa muutenkin asioita. 



Hain mm. ison pinon kirjoja opinnäytetyötä varten. Siitä se ajatus sitten lähtee...(?)


Koska päätöksen tekeminen otti koville ja soimaan siitä edelleen itseäni, kävin lohduttamassa itseäni taas kirppiskierroksella. Löysin Amelle muutaman vaatteen, kivan, pienen maljakon, pari lasiastiaa...


... sekä nämä pikkuhyllyt. En ole vielä ihan varma näiden sijoituspaikasta, mutta alustavasti ajattelin leikkimökkiä. Ajatusta täytyy vielä hieman hauduttaa; ei sitä tiedä vaikka sisälle jonnekin päätyisivätkin lopulta.

Nyt täytyy rientää hakemaan lapset. Pitää vaan varoa, etten taas satuta jalkaani kiireessä...

Ei kommentteja: