sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Touhukas sunnuntai

Aamulla, kukonlaulun aikaan, pienet päättivät, että on nukuttu tarpeeksi. Kello oli 6:45, mutta haloo, tänään olisi ollut vapaapäivä ja olisi saanut nukkua...siis jos olisi saanut.

Laitoin Sasun takaisin sänkyyn, koska hänellä oli silmät vielä aivan ristissä ja Amelle annoin luvan lukea olkkarissa kunnes lastenohjelmat alkoi. Itse vetäisin tuulipuvun päälle ja lenkkarit jalkaan ja kävin pitkästä aikaa kunnon aamulenkillä. Jopa juoksin osan matkaa. (Pakko aloittaa taas lenkkeily, kun kesän työmatkapyöräily on supistunut olemattomiin.) 

Aamupalan jälkeen laitoin Veeraa varten omenat hilloontumaan liedelle ja tein toisella kädellä ruokavalmisteluja, kun tänään oli siskoni tulossa viinirypälesadon poimintaan. Lounaan jälkeen alkoi armoton rypäleiden kerääminen.


Tadaa... Saalis olikin enemmän kuin osasin arvella... 67 kg rypäleitä saimme saaveihin. Kyllä siitä nyt hoviviininvalmistaja taas muutaman pullon punaista saa aikaiseksi. Me täällä odotamme vesi kielellä maistiaisia... Siskolle IIISOO kiitos kaikesta vaivannäöstä mitä hän materiaalin työstön osalta tekee! Ja kiitos etukäteen jo viinin valmistajallekin!

Kun urakka oli ohi ja sisko saatettu kotimatkalle, suuntasimme Veeran kanssa auton nokan kohti Tamperetta. Veeran pakastin sai mukavasti täytettä omppuhillosta ja omenan lohkoista. Taisipa jäädä omenoita vielä ylikin... Saapi tyttö syödä ensi viikon omenaa vaikka missä muodossa. ;O) (On niitä vielä minullakin laittamatta, alkaa olla pakastin jo täynnä.)



Viritimme samalla yhteistuumin ompelemani laskosverhon ikkunaan. Verho on vuoritettu pimennyskankaalla, että keväällä ja kesällä saa auringonnousuista huolimatta nukuttua. Sälekaihtimet ei yksinään hirveästi huonetta pimennä.

Kotiin ajelikin sitten aikas väsynyt, mutta onnellinen nainen. Takana touhukas ja mukava päivä.
Taidan mennä vielä venyttelemään vähän jalkojani, että pääsen huomenna kävelemään... Sen verran kiipeilyä ja hassuissa asennoissa ylöspäin kurkottelua poimintaan liittyi, että alkaa tehdä tehtävänsä jaloissa. 


Ei kommentteja: