keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Kuvatako vai eikö kuvata?

Tänään tein kohtuullisen ahkerasti opparin tutkimussuunnitelmaa sen ajan mitä lapset olivat hoidossa, vaikka puoliso olikin sairaslistalla ja kotona sohvannurkassa kääriytyneenä villashaaliin. No, ruuan laitoin välillä: Heitin broilerin rintafileet uuniin, tein salaatin ja keitin pastan. Varsinaista pikaruokaa.

Huomenna pitäisi käydä koulussa kääntymässä. Yrittäjämäistä toimintaa ja intialaista päähierontaa tiedossa... Saapa nähdä mitä entisenä yrittäjänä tästä yrittäjäkurssista kostun. Tuleva yrittäjä tuskin koskaan enää olen. Vaikka vannomatta paras, sanotaan.

Keskiviikkohan on meillä neidin jumppailta. Sasua ei tarvinnut miehen kotona olon vuoksi ottaa mukaan, joten kävimme Amén kanssa järjestämässä kirpparipöydän. Jumppaan mennessä tyttö kaatui touhottaessaan asfalttiin ja leggisien polvi meni puhki. Ihan pieni naarmu tuli ihoon, mutta kyllähän se pientä mieltä pitkään kirveli, vaikkei iso haava ollutkaan.

Kaivoin viikonloppuna meidän vanhan digikameran laatikon pohjalta, kun oma känny edelleen teillä tietämättömillä ja lainakännyllä otetuilla kuvilla en viitsi enää teitä kiusata. Kameralla kyllä ihan kohtuullisia kuvia tulee, mutta syö pattereita sellaisella vauhdilla, että hintavia ovat kuvat... Jos 30 kuvaa sai kahdella AA paristolla, joista yli puolet on otettu ilman salamaa, niin ei kyllä yhtään enempää. Ylipäätään masiina latailee niin hitaasti, että heikko hermoisempi heittäisi sen jorpakkoon. Jos olisi tilanne päällä, josta haluaisi napata kuvan, ehtii tilanne mennä jo ohi, kun kamera on vasta valmis. Kotona kokeilin vaihtaa siihen ladattavat akut. Nekin ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja menettäneet tehonsa, kamera ei edes inahda, vaikka olivat täyteen ladatut.


Jumpan aikana kävelin kameran kanssa  syksyisessä luonnossa.


Voi miten ihana olisi istahtaa vilttiin kääriytyneenä penkille nauttimaan lämmintä juomaa ja haistelemaan syksyisiä tuoksuja. Edes pieneksi kiireettömäksi hetkeksi!



Harmitti, kun patterit loppuivat juuri silloin, kun olin ihan lähellä oravaa ja sihtailimme toisiamme. Olisi saanut hyviä lähikuvia, jos olisi saanut... Kurre tuli alas puusta ja asettautui tuossa vasemmalla näkyvän kiven päälle heti tämän kuvan ottamisen jälkeen.

Nyt lähden antamaan vierihoitoa meidän isolle potilaalle, joka palelee sohvan nurkassa huppu päässään, viltti ympärillään ja läppäri lämmittimenään.

- Katja-




2 kommenttia:

oman onnen seppä kirjoitti...

Ihan noista on tullu hyviä kuvia, ja hyvin pystyi kuvittelemaan sen oravan siihen kivelle kuvan oton jälkeen :)Toivotaan jotta Iso potilaasi paranee pian,, tokihan paranee kun on hyvä hoitaja :D

Katja kirjoitti...

niinpä; kirjaimellisesti: oma hoitaja
:O)