tiistai 21. syyskuuta 2010

Kerrankin jotain sai ilman rahaa...

Tenavat olivat isänsä kanssa vielä tänään kotona. Pieni mies alkaa olla paremmassa kunnossa, tosin ruoka ei näytä maistuvan edelleenkään. Juurinkin kävimme tahtojen taistelun siitä, että saako hän kaurakeksejä vaikkei syönyt leipäänsä. ( Ei saanut.)

Työpäiväni oli jokseenkin kostea. Aamulla alkoi sataa töihin mennessä ja koko ajan satoi. Nihkeä sadeviitta päällä pyöräilin paikasta toiseen ja kotiin tultuani muistutin uitettua koiraa. Erään asiakkaan luona kävin kävellen ja ulko-ovella tajusin, että olin unohtanut hänen avaimensa taukotuvalle. Ei kun tallustelemaan sateessa hakemaan  avain ja taas takaisin. Ja tietenkin kotiin päästyäni tajusin, että tämä uitettu koira oli unohtanut puhelimensa töihin työpaidan taskuun. 

Amella oli tänään aika suuhygienistille. Kotiin päästyäni lähdin saman tien viemään häntä hammashoitolaan. Samaisessa hammashoitolassa on töissä vastapäinen naapurimme. Hetken meitä vähän jännästi katseltuaan hän kysyi, että kenelle olemme menossa. En tietenkään muistanut ihmisen nimeä, muistin vain sen, että hän alkaa A:lla. No, niinhän se sitten oli, että olimme väärässä paikassa... Sasun hammashoitajalla käynti muutamaa viikkoa aiemmin oli ollut tuolla, mutta Amen olikin pääterveysasemalla. Tuossa paikassa on alueemme alle 2 -vuotiaiden tarkastukset, mutta Sasun jatkotarkastus oli poikkeuksellisesti siellä vaikka yleensä vanhemmilla on pt:llä. Enkä ollut tietenkään lukenut kutsua kunnolla. Eikun autonrenkaat soikeana vaihtamaan paikkaa. 

Hammastarkastuksen jälkeen kävimme neidin kanssa hakemassa puhelimen työpaikalta. Päätin samalla kertaa käydä pikahuollossa vaihdattamassa palaneen ajovalon, kun autoliikkeen lähi kulmilla liikuimme. Valo on ollut palaneena jo usean viikon, mutta mies ei ole ehtinyt sitä vaihdattaa ja itse olen ajatellut, etten siihen rahojani laita... kun ei auto ole edes nimissäni. Olin kuitenkin ensimmäinen jolla valon suhteen hermo petti. Ajoin huoltoon ja siellä tietenkin kysyttiin ensimmäisenä auton rekisterinumeroa. Tiedän kyllä mikä on meidän rekkari, kun sen näen, muttei ne kirjaimet ja numerot tietenkään sillä hetkellä miellen tulleet. (Ennen tätä kysyttiin, että vaihdetaanko molemmat etuvalot. En tietenkään antanut lupaa, etten joutuisi maksamaan tupla hintaa.) No työn vastaanottaja kysyi, että onko autoa käytetty heillä ennemmin. Sanoin miehen nimen ja ai niin, onhan toi auto ostettu teiltä. Yllätys yllätys: ajovalojen vaihto menee takuuseen joko ensimmäiset kolme vuotta auton käyttöön otosta tai siihen asti kun on  100 000 km mittarissa. Ei ole tullut mieleenkään, että mitään tuollaista voisi saada ilmaiseksi!!! No, molemmat lamputkin sitten vaihdettiin heidän aloitteestaan. Täytyy kai tutkia huoltokirjaa vähän tarkemmin mitä muuta se takuu oikein koskee... Tässä kohtaa tunsin kyllä itseni vähän tyhmäksi.

Lähdettiin Amen kanssa kuluttamaan aikaa lamppujen vaihdon ajaksi. Kävimme Mäkissä jädeillä. Otin neidistä kuvan jätskiä syömässä. 


"Laitathan sä mun kuvan sitten nettiin?" Vähän alkoi äitiä naurattamaan... 

Kävelimme sateessa myös Tarjoustaloon hakemaan vähän 7-veljestä tarjouksesta, ettei vain langat pääse loppumaan kesken. Tosin siitä ei ole vielä toistaiseksi huolta. Sen verran hitaasti näyttää  työn alla oleva sukka edistyvän. 

Kotiin tultuamme jouduimme molemmat vaihtamaan kuivat sukat jalkaan, kun kengät kastui läpi asti. Nyt tallustelen villasukat jalassa, josko ne veisi yhdessä vihreän teen kanssa pois tämän kestovilutuksen? 

- Katja-


Ei kommentteja: