keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Fiilikset maassa...

Tämä päivä ei ole ollut ihan niitä parhaimpia. Itse asiassa iltaa kohden ketutuskäyrä on vaan noussut...

Nätisti ja liikoja paljastamatta sanottakoon, että töissä jouduin pariin otteeseen pissavahinkojen kanssa tekemisiin. No, ei auttanut kuin siivota vienosti hymyillen. Lisäksi sain kuunnella marmatusta, jolle minä sijaisena en pystynyt tekemään yhtään mitään, muuta kuin kuunnella ja vaikuttaa empaattiselta. No, ei siinä mitään, kuuluu työn kuvaan ja nämä olisinkin kestänyt ihan mukisematta ja antamatta asian pilata päivääni. 

Varsinainen käyrän nousu ja fiiliksen lasku alkoi siitä, että kotona luin masentavan uutisen delfiinivauvan menehtymisestä. Täytyy tunnustaa, että uutinen kosketti siinä määrin, että nieleskemään laittoi.

Koulun sähköpostia lukiessani sain huomata, että olin saanut hieman sivaltavaan sävyyn viestin opettajalta, jonka toiminnasta olin ilmaissut mielipiteeni toiselle opettajalle.

Hain lapsia hoidosta. Aina yhtä aamuja inhoava puolisoni oli vienyt unen pöpperössään lapsukaiset hoitoon ja unohtanut Amen ulkohousut kotiin. Neiti oli kiukutellut hyvän tovin asiaa, ennen kuin oli suostunut ongelmaansa kertomaan tädeille. Sasun reppuun iskä oli kyllä muistanut tunkea valtavan tukun vaippoja, joita tosin olin vienyt päiväkotiin maanantaina jo täyden pussillisen.

Amen jumppa oli tänään. Sen aikana kävin Sasun kanssa ruokakaupassa. Kassalla huomasin, että yhdessä maitopurkissa oli kunnon reikä ja maito oli valunut ostoskasseihini ja kastelin sillä tietenkin itseni ja kassan, ennen kuin tajusin mitä tapahtui...

Kun tulin kotiin, saimme vielä turhaa kinastelua aikaan töiden uuvuttaman ja nälkäisen ukkokullan kanssa...

Kaiken kukkuraksi ulkona tulee juuri nyt vettä kuin saavista kaataen.

Jokohan nyt helpottaisi, kun asiat kaiken kirjattua ylös ja ikään kuin tyhjennettyä yli menevän kannun?





Onneksi elämässä on kuitenkin niitäkin asioita, jotka auttaa jaksamaan ja pinnistelemään pois negatiivisten tunteiden suosta.

Tähän  kohtaan kyllä kuuluisi itse oikeutetusti vielä murunkin kuva, mutta en ole saanut toistaiseksi lupaa julkaista materiaalia, jossa hän esiintyy, joten jääköön se siis vain ajatuksena ilmaan...

Jos tästä nyt kokoisi itsensä, relaisi vähän aikaa ja "painuisi pehkuihin", olisi huomisella paremmat edellytykset korjata tämän päivä virheet.

-Katja-




Ei kommentteja: