sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Bloggaamisesta ja vähän muustakin

Tästä bloggaamisesta on kehkeytynyt minulle yllättävän rakas harrastus. On jotenkin virkistävää kirjotella ajatuksiaan ja toisaalta taas niitä kuulumisia, tulee hoidettua nekin moneen suuntaan samalla kertaa. Täältä saa sitten kukin oman halunsa ja intonsa mukaan lueskella. Minusta on mukava saada siitä palautetta tavalla tai toisella. Moni on sanonut minulle itselleni, että mielenkiinnolla seurailee meidän elämän menoa täältä. Kovasti aina ilahduttaa mieltä, jos joku vastaa kommentilla postauksiini. Olen kuullut myös hieman negatiivistakin palautetta "kautta rantain" siitä, että viitsin netissä asioitani levitellä. Ja moni ihmettelee miten minulla on aikaa tälläiseen. 

Minusta olen saavuttanut jotain, jos pystyn herättämään keskustelua ja tunteita. Oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Silloin tämä ei ole turhaa, vaan saan uutta intoa jatkaa. Siitä ajasta sanoisin, että mielestäni ihmisellä on aikaa aina siihen, mitä pitää itselleen tärkeänä. Joku käyttää vapaa-aikansa television katseluun, jollain saattaa mennä päivässä tunti ulkona tupakalla, joitain kiinnostaa kuorolaulu, jotkut taas harrastavat lavatansseja... Istun kuitenkin lähes joka ilta koneella "juttelemassa" ainakin esikoisen kanssa päivän asioista. Samalla kirjoittelen "toisella kädellä" tänne blogiin. Ja sanottakoon niille, jotka murehtivat yksityisyyttäni; toki ihan kaikkia syvimpiä tuntojani, omasta mielestäni yksityisyyden rajan ylittäviä ja intiimejä asioita en täällä kirjottele. Joskus ahdistaa se, että tekisi mieli sanoa joistain asioista enemmän, juuri se mitä ajattelen, mutta on pakko olla kriittinen ja yrittää joko etsiä sopivampia sanamuotoja, niellä kiukkunsa tai onnensa ja jättää vain asiat puimatta. (Kuvissani esiintyneiltä henkilöiltä olen pyytänyt luvan laittaa kuvat tänne.) 

Eli summa summarum: Lukekoon blogiani kaikki ne, joita vähääkään se kiinnostaa. Minä kirjoittelen, koska tunnen saavani siitä jotakin. Kommentteja otan niin mielellään vastaan; ken tuntee omakseen niitä minulle kirjoitella! 



***

Viikonloppu tuli ja meni... Lauantaina oli taas muksuilla muskarit. Amen ryhmällä oli 10 min sen lopusta esitys meille vanhemmille. Esitykset ovat aina yhtä hellyyttäviä. Kaikki jännittivät, kun vanhemmat tulivat paikalle, eikä kukaan oikein meinannut uskaltaa laulaa ääneensä. 

Lauantaina päivällä, tuntia ennen sulkemisaikaa vein kamat kirppikselle. Laitoin lapset leikkihuoneeseen leikkimään portin taakse siksi aikaa, kun järjestelin tavarat pöytään. Nuorimmaiseni näytti upean luonteensa ja yritti saada huomiota hinnalla millä hyvänsä. Kannoin taas parkuvan ipanan kainalossani autoon korvat punaisena. Muutenkin nuori mies on saanut äitinsä toivomaan pikaisesti 18 -vuotispäiväänsä. Uhma on koko ajan pinnalla ja riitaa haastetaan ihan joka asiasta kaikkien kanssa. 

Illalla kävimme puolison kanssa ulkona syömässä, mutta palauduimme kotiin aika nopsaan väsymyksen viedessä voiton. Ruoka sinänsä oli hyvää, mutta taisi mennä suoraan jäseniin.

Tänään keittelin ihanaa kaalipataa. Väriä uhmaten laitoin mukaan punakaalia ja hyvää tuli. 

Päivällä kävin tervehtimässä erästä hyvää ystävääni. Kaikesta kohtaamastaan harmista huolimatta hän jaksaa olla aina niin positiivinen ja miellyttävä persoona, että en voi kuin ihailla! Voimahalaukset hänelle! Olet mielessäni päivittäin!

Illan suussa kävimme taas lähipuistossa muksujen kanssa. Sasu ei ollut suostunut syömään mitään poissaollessani ja kun tuli ulos lähdön aika olisi ruoka maistunut. 


Niinpä otin sitten pienet eväät mukaan, että päästiin lähtemään ulos.


Ai miten niin "vastarannan" kiiski?

Kello on taas hurahtanut lähelle puolta yötä. Kai sitä täytyy tepastella seinän toiselle puolelle vaakatasoon, että saa huomenna pään auki opinnäytetyön saralla. Ei muuta kuin öitä!

- Katja-





2 kommenttia:

oman onnen seppä kirjoitti...

Satuinpas tänne, ihan oon katellu toisten plogeja ja tupsahdin tänne. Tokihan blogin saapi itekukin pitää ja tehdä mieleisekseen, sehän on tavallaan päiväkirja, kirjoituksia omasta elämästä, harrasteista, tuntemuksista, kuka mistäkin tykkää kirjoittaa. Toisille se on pahanmielen purkupaikka. Jotta osaisin tänne vastakin, laitan itseni Sinulle lukijaksi, blogisi on hyvä ja mielenkiintoinen

Katja kirjoitti...

Hei oman onnen seppä, kiitos kommentistasi ja tervetuloa messiin!