torstai 19. elokuuta 2010

Tampereella nääs

Tänään tein tupatarkastuksen esikoisen opiskelijakämppään pienten kanssa. Mukavan näköinen asunto oli ja kämppiskin vaikutti kivalta. Kävimme hakemassa verhokankaita, että kämppä muuttuisi vielä kämpästä kodiksi. Kankaat löytyi ja tarkoitus oli ommella, illalla ennen kotiin lähtöä, oviverho huoneen oveen ja lyhentää vanha verho keittiöön sopivaksi, mutta yllätys oli melkoinen, kun ompelukone ei toiminutkaan. Syöttäjä ei syöttänyt kangasta. Saapa nähdä millainen lasku sen korjauksesta tulee. (Kiroilee vieläkin mielessään rumasti...) Menihän siinä muuten mukava päivä ikään kuin piloille. 

Onneksi päivässä oli siis se mukavakin osuus, eli pistäydyimme Särkänniemen elämyspuistossa. Flunssan ja nuukuuden takia ostin pienille rannekkeet ja itselleni sekä esikoiselle vain alueliput sekä elämäysliput Delfinaariota varten. No, eihän sinne kotieläinpuistoon näillä vielä päässyt, joten itseni maksoin sinnekin ja Veeran kustansin Amén kanssa yhteen laitteeseen, jonne tarvittiin aikuinen kaveriksi. Lopullinen säästö ei montaa euroa ollut, mutta toisaalta, ei niihin aikuisten laitteisiin oltaisi kuitenkaan päästy Veeran kanssa yhdessä, eikä niissä olisi yksinkään niin mukavaa ollut. Ja oli muuten pitkästä aikaa päivä, jolloin jouduin laittamaan takin päälle.


Regatta oli Sasun ehdoton suosikki. Pikkumies ajeli sen muutaman kerran ympäri ilman siskoaankin, kun neiti söi eväitään.



Näillä autoilla molemmat hurjastelivat useaan kertaan. Koneen käyttäjää kävi sääliksi, kun eräs äiti valitti siitä, että konetta ei pysäytetty hänen lapsensa lakin lentäessä päästä (heitti sen itse) ja jäätyä autojen renkaiden alle. Tyttö parka tuskin edes näki koko tilannetta, kun yritti vahtia kaikkia lapsia yhtä aikaa. Mitä yhdestä hatusta, kun ei kenenkään henki ollut kyseessä?

Piipahdimme myös Näsinneulassa. Siellä oli äidin hermoille huomattavasti mukavampi ihastella maisemia lasin takaa kuin Aulangon näkötornilla taannoin.

Onhan tuo Särkänniemi aina yhtä mukava, vaikka rahat viekin ja väsyttää pienet vieraansa ihan uuvuksiin. Vähintään vuosi on kuitenkin taas aikaa kerätä voimia ennen seuraavaa koitosta ja muistella kivoja muistoja Särkkis-päivästä. 

Itseäni jäi kiinnostamaan miten vanhaksi delfiinit elävät, joten taidan lähteä sitä selvittämään.


Ei kommentteja: