perjantai 27. elokuuta 2010

Saikkua, saikkua

Nyrjäytin eilen nilkkani, kun lähdin hakemaan lapsia hoidosta. Tapani mukaan jätin lähdön viime tippaan ja kiireessä oikaisin juosten nurmikon poikki sillä seurauksella, että jalka osui pahasti kuoppaan, nilkka vääntyi ja minä lensin nenälleni. Pusikossa pyöriessäni ajattelin, että täältä ei nousta, mutta sain itseni pystyyn ja hetken jomotuksen jälkeen ilta oli jalan suhteen normaali.

Nukkumaan mentyäni jalan särky alkoi. Särkylääkettä hakiessani huomasin, ettei jalalle voi varata ja mies haki lopuksi pakkasesta jäitä avuksi. Jouduin soittamaan töihin yököille, ettei musta ole töihin tänään. Täällä mä sitten olen lääkärissä käynnin jälkeen nilkutellut jalka kääreessä. Toivottavasti nyt paranis äkkiä, ettei tää yleinen velttous jää pysyväksi...


Lapset ovat kyllä yrittäneet sitäkin enemmän viihdyttää mua kaikin mahdollisin keinoin, jopa oman henkensä uhalla kuten kuvasta näkyy...

No, tuli ainakin pakollinen hidastaminen. Ehkä tää tekee hyvääkin?


Ei kommentteja: