sunnuntai 8. elokuuta 2010

Missä menee raja?

Vaikeinta elämässä on se, että jonain päivänä tietää mitä oikeasti tahtoo. Kun ymmärrys ja tahto kohtaavat, alkaa sisäinen myllerrys; sisällissota.

Miten saada itselleen sellainen elämä mitä haluaa elää niin, ettei loukkaa toisia ja kävele heidän tahtonsa ja toiveidensa ylitse. Miten pitkälle itse voi uhrautua ja jättää omat tarpeensa sivuun ja selvitä katkeroitumatta tai säilyttäen itsekunnioituksensa? Onko ihminen parempi ihminen, jos pystyy elämään unelmansa toteen vai onko sillä sittenkään todellisuudessa merkitystä? 

Voiko olla onnellinen, jos ei noudata sydämensä ääntä, kun tietää varmasti sen kuulleensa tai jos vaatii uhrauksia toisilta oman onnensa vuoksi? Viekö rakkaus voiton kaikesta muusta? Onko se oikeaa rakkautta, jos luopuu omasta unelmastaan toisten vuoksi? Mikä määrittää sen, kenen unelmaa tavoitellaan ja kuka luopuu omastaan? Mikä on itsekeskeisyyttä, mikä tervettä itsekkyyttä? 

Mitä jos onni vaatiikiin taas lisää ollakseen? Vai voiko sitä ihminen vain päättää olla onnellinen?

Milloin on aika tehdä tekoja, vai onko joskus jo myöhäistä?

***


Onko se unelma, 
mikä omansa ottaa, 
että sydän 
voi onnensa löytää?

Onko se onni,
vai mikä se on,
joka korvahan kuiskaa
ja vaatii?

 Miks vaatii se kaiken, 
mut muruja jakaa?
Lisää alati tahdon 
ja kaipaan...

Vaiko ihminen itse 
se ongelma onkin?
Puuttuu tahto?
Taistelu alkaa...



Ei kommentteja: