torstai 8. heinäkuuta 2010

Puutarhassa

Asumme paritalossa täällä Hämeen sydämessä. Meillä on n. 600 m2 tontti, johon alun alkaen oli talon rakennuttajan vaimo tehnyt puutarhasuunnitelman. Periaatteessa istutukset ovat varmasti olleet kauniit aluksi, mutta huonon hoidon vuoksi puutarha oli päässyt jokseenkin villiintymään. Olen nyt kahden vuoden aikana, jonka tässä olemme asuneet, laitellut pihaa pikku hiljaa, aina sen mukaan kuin on aikaa ja rahaa ollut. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ja sehän se puutarhan hoidossa parasta onkin: Se ei tule ikinä valmiiksi! Siinä on jotain hyvin terapeuttista, vaikka välillä harmittaakin kitkeä ja leikata nurmikkoa. Naapurustossa on viime aikoina vallannut robottileikkuri nurmikonleikkuun, mutta opiskelijan budjetti on niin tiukka, että minä juoksen vielä monta vuotta leikkurin perässä. Mies on siitepölyallergikko, joten häneltä ei apua juuri puutarhaan saa.



Olen onnellinen, että tontilla oli jo valmiiksi kasvihuone. Viime kesänä kasvatin itse tomaatin ja paprikan taimet, mutta tänä keväänä ei siihen ollut energiaa opiskelujen vuoksi. Onneksi ihanaiset sukulaiset; äiti ja sisko, toivat mökin täyteen taimia. Nyt siellä kasvaa 11 tavallista tomaattia, kaksi minitomaattia, yksi chilipaprika ja kahdeksan paprikan tainta. Olen yrittänyt viljellä myös lehtisalaattia isompien kasvien juurella, mutta suurimman osan siemenistä ovat varastaneet kasvihuoneeseen linnottautuneet pikkuruiset muurahaiset, koska ainakaan uudet kylvökset eivät ota itääkseen. Luulevat kai siemeniä munikseen?

Kasvihuone on ympäröity kivillä. Tein juuri tällä viikolla urakan, jossa irrotin kaikki kivet, kitkin kaikki rikkaruohot, levitin suodatinkankaan, laiton sen päälle hiekkaa ja ladoin kivet takaisin. Levitin kivien väliin vielä multaa säkistä ja istutin kivien sekaan kivikkokasveja. Nyt vain sitten odotellaan, kuinka kasvit juurtuvat ja alkavat kasvaa. 




Takaterassiamme varjostaa kaksi viinirypäleköynnöstä. Ensimmäisenä syksynä keräsimme siitä 60 kg kypsiä rypäleitä. Viime vuonna keväällä siistin tuon kukkapenkin, jossa rypäleet kasvavat. Ilmeisesti viotin hieman juuria, koska viime syksyn saalis oli niin pieni, etten sitä edes poiminut, vaan linnut nokkivat rypäleet ruuakseen. Tänä kesänä raakileita on taas todella runsaasti, joten jännityksellä odotan, millainen sato nyt saadaan. 



Liljat, jotka viime kesänä pelastin villiintyeestä kukkapenkistä viinirypäleen ympäriltä, ovat nyt täydessä loistossaan. Lapset kyllä jonkin verran ehtivät katkoa kukintoja ennen kuin huomasin ja pääsin väliin, mutta silti kukinta on runsas ja kaunis. Samaa ei voi sanoa vieressä olevista keltahelokeista, joita poika hakkasi haravallaan. Ne näkyvät kuvassa, jossa näkyy myös kasvihuone. Kaukaa katsottuna nekin näyttävät kukkivan kauniisti, mutta läheltä katsottuna huomaa, että suurimmasta osasta on latvat poikki. Jos yrittää itse saada jotain tehtyä, täytyy vähän antaa muksujenkin touhuta itsekseen. Se ikävä kyllä tahtoo vähän kostautua... 

Täytyy tästä kai lähteä taas katsastamaan millaista tuhoa ne kaksi sankaria ( 4 v ja 2,5 v) ovat kirjoittaessani saaneet aikaiseksi. 



Ei kommentteja: